16 päivää Pöyrisjärvellä 2010

Olin haaveillut koko talven pitkästä vaelluksesta Lapissa ja majoittumisesta kodassa. Pääsin vihdoin heinäkuussa toteuttamaan unelman. Tässä tarina kahden viikon vaelluksesta Pöyrisjärven erämaassa, itseasiassa siitä tuli 16 päivää.

Halusimme oleskella erämaassa, kalastaa ja valokuvata, olla vaan, syödä ja nukkua. Kuljimme alueen länsireunasta pohjoisen kautta itään yhteensä noin 145 km, josta osan meloen, ja osan keveymmillä varusteilla kävellen. Jotta rinkkojen painot eivät olisi mahdottomia, lähes puolet pääaterioista perustui tuoreeseen kalaan – tai ainakin näin suunnittelimme.

Tietoja alueesta: www.luontoon.fi/poyrisjarvi >

 

 

 

 

 

1. päivä: Sunnuntai 11.7.2010 – Saapuminen hyttysten valtakuntaan

Kalmankaltio – Ahvenjärvi (n. 5 km)

Menimme junalla Kolariin ja sieltä autolla Näkkälään. Matkalla ostimme viimeiset karkit ja pähkinät – niitä tuli yhteensä noin 2 kg, vaikutti suurelta määrältä, mutta kahden viikon päästä ei ollut yhtään jäljellä.

Näkkälässä tapasimme Samuli Näkkälän, jolle jätimme 10 litran ämpärin täynnä vararuokaa ja tavaroita (mm. kirves ja kaksi itse tehtyä rankista) loppumatkaamme varten. Olimme vuokranneet häneltä kodan Pöyrisjärven rannalla sekä kanootin. Samuli vei meidät autolla alueen itäreunalle (n. 100km).

Jäimme autosta noin 1 km Kalmankaltion autiotuvan eteläpuolelle. Mäkäräisiä ja hyttysiä oli järjetön määrä, ne tuntuivat suorastaan kopisevan ihollemme. Hyppien yritimme laittaa lisää hyttysmyrkkyä ja pakata kassimme. Ihmettelimme, miten tulisimme selviämään ötököiden kanssa kaksi viikkoa.

Ensimmäisinä päivinä karttamme oli tarkkuudeltaan vain 1:100000, joten oli hieman epäselvää, missä kohtaa tien varressa oikeastaan olimme. Emme pitäneet epätarkasta kartasta, joten emme tulleet katsoneeksi sitä kovin usein – kuinka viisasta. Löysimme Kalmankaltion autiotuvan suorastaan sattumalta.

Olimme riemuissamme siitä, että pääsimme vihdoin erämaahan. Heti ensimmäisen järven rannassa oli pakko päästä kalastamaan kaikilla mahdollisilla välineillä, joita meillä oli mukana (virveli, perhot ja madot). Kalat pintoivat innokkaasti, mutta eivät käyneet kiinni. Niinpä myöhäinen lounaamme oli sienipastaa fetalla. Annos olisi varmasti riittänyt kolmellekin, mutta oli nyt täydellinen kahdelle, koska meillä oli kova nälkä.

Vaelluksemme ajoittui työntäyteisen kevään päätteeksi, olimme väsyneitä ja helpottuneita. Aterian jälkeen nukuimme pari tuntia tuvassa, joka oli viileä, pimeä ja lähes vapaa hyttysistä. Herättyämme päätimme kävellä hieman pidemmälle yöksi. Etenimme hitaasti, rinkat painoivat 30% omista painoistamme ja tuntuivat aivan liian painavilta. Suunnittelimme majoittuvamme Hietajärven rannassa, mutta päädyimme Ahvenjärvelle.

2. päivä: Maanantai 12.7.2010 – Kalastusta ja nukkumista

Ahvenjärvi – Naltijärvi (n. 11km)

Nukuin 11 tuntia. Kellonajalla ei enää ollut merkitystä. Tein aamiaiseksi tattaripuolukkapuuroa ja suklaateetä hunajalla. Tattariryynit olivat lionneet yön yli ja puuro valmistui nopeasti. Vietin monta tuntia vain järvelle katsellen.

Kävelimme kilometrin verran Hietajärvelle kalaan – ei onnistanut. Mutta koukku jäi pohjaan kiinni ja pääsin pesemään jalat.

Kalmankaltiosta lähtenyt mönkijäura oli selkeä ja helppo kulkea – aivan tavattoman tylsä. Matka ei tuntunut etenevän lainkaan ja maisemat pysyivät pitkään samanlaisina. Pidimme pitkiä valokuvaustaukoja. Sää oli täydellinen, noin 10 astetta. Aloin tottua hyttysiin ja mäkäräisiin, vaikka niitä vaikutti olevan yhtä paljon hyttyshatun ulko- ja sisäpuolella.

Saavuimme Naltijärven autiotuvalle auringonlaskun/nousun aikaan. Ei voinut sanoa, kumpi vaihe oli oikeastaan menossa. Pari viikkoa myöhemmin ero oli jo merkittävä, tunteja. Huikeaa olla todistamassa yöttömän yön päättymistä.Tein illalliseksi Bataattistroganofia, joka tuntui suorastaan juhlalliselta hienossa auringonvalossa. Lounas oli ollut kevyt: näkkäriä, juustoa ja pähkinöitä – illalla oli nälkä.

Saimme illalla neljä ahventa ja yhden hauen. Ahvenet paistoimme iltapalaksi nuotiolla. Hauki päätyi fileiksi ja thaimausteisiin marinoitumaan yöksi tuvan alle.

3. päivä: Tiistai 13.7.2010 – Jokien kahlaamista

Naltijärvi – Lenkihaka (9-11 km)

Heräsin virkeänä ja aikaisin. Aamiaisen tehtyäni lähdin kalaan läheiselle koskelle. Paikka oli aivan täydellinen perhon heittelyyn. Harmi vaan, että kalan sijasta koukku tarttui pohjaan. Tuntui hieman liian vaaralliselta lähteä sitä yksin irroittamaan. Palasin tuvalle. Jalomielinen vaellustoverini tuli irroittamaan koukun koskesta.

Lounaaksi tekemämme Thaihauki onnistui hyvin. Ei se tietysti harriksi muuttunut, mutta vaellustoverini mukaan ateria oli ”Lähempänä gourmee ruokaa kuin koskaan on ollut eräolosuhteissa”.

Vietimme iltapäivän leirissä ja lähdimme liikkeelle vasta klo 9 illalla. Itseasiassa yritimme tietoisesti muuttaa rytmiämme siten, että vaellamme yöllä. Yöllä on parempi valo valokuvaukseen ja vähemmän hyttysiä. Viileys ei haittaa liikkuessa niin paljon kuin nukkuessa. Emme tässä vaiheessa tienneet, että koko muu Suomi kärsi vuosisadan kuumimmasta helleaallosta. Pöyrisjärvi taisi olla ainoa, kolkka, johon se ei ulottunut.

Päivämatkan oli ollut tarkoitus olla noin 8 km. Se hieman piteni kun harhailimme Käkkälöjoen ylityksessä. Näimme kartalla näppärän oikotien Käkkälöjoen yli, mönkijäura jatkui joen molemmin puolin. Käveltyämme rantaan huomasimme, että jokin vuolas ja leveä, rannastakin yli metrin syvä. Vastakkaisella rannalla oli vene. Päätimme kiertää kauempaa, kohdasta jossa kartalla meni leveämpi mönkijäura joen yli. Siellä olikin silta.

Jonkin aikaa mönkijäpolkua käveltyämme tulimme jälleen leveän ja syvän joen varteen. Rannalla oli valkoinen vene. Ajattelimme, että voisimme pakata kamat veneeseen ja toinen meistä palauttaisi veneen uimalla. Kylmä vesi ei houkutellut kumpaakaan. Ennen kuin ryhdyimme tuumasta toimeen onneksi huomasimme, että olimme samassa paikkaa kuin lähtiessä, vain joen toisella puolella. Olimme kulkeneet mönkijäuraa jälleen kompassiin katsomatta. Löydettyämme oikean kohdan, kahluu oli aivan helppo, vettä puoleen sääreen.

Kokeilimme kalaonnea useaan kertaan päivän aikana, ei saatu syötävää.

Jokien ylitysten jälkeen maisema kohosi ja avartui. Polku kulki Lenkihaan yli. Vaihdoimme tarkempaan karttaan. Vaikutti siltä, että kostea sää tulisi jatkumaan jonkin aikaa. Saavuimme Lenkihaan autiotuvalle kolmelta aamulla, kamat jo märkinä. Oli ihanaa lämmittää tupa ja valmistaa illallinen kamiinan päällä (sieniperunapataa) ja lisukkeeksi jälleen tuoretta paistettua maitohorsmaa ja fetaa.

Lenkihaan autiotupa oli puhdas ja kauniilla paikalla pienen järven rannalla. Piha oli täynnä korkeaa heinää, ihan kuin siellä ei olisi käynyt ketään pitkään aikaan.

4. päivä: Keskiviikko 14.7.2010 – Kylvyssä ukkosen jälkeen

Lenkihaka – Harrilompolot – puro Fanasjavrista itään (8-9 km)

Lähtiessämme vaellukselle oli viimeinen sääennuste luvannut rankkaa sadetta ja tuulta keskiviikolle. Heräsin ukkosmyrskyn keskellä yhdeltä iltapäivällä. Olipa ihanaa kuunnella luonnon voimia lämpimässä tuvassa.

Sateen tauottua lähdin kalaan ja sain aivan pienen hauen. Olisin muuten heittänyt sen takaisin, mutta ruokaa se oli sekin. Koukku jäi taas pohjaan kiinni ja kävin pesemässä jalat kylmässä järvessä. Kaikki kalat, jotka olimme siihen mennessä saaneet, olivat tarttuneet ukilta saamaani uistimeen. Uistin oli noin 4g ja näytti kultaiselta korvakorulta. Näin matalissa järvissä painavammat uistimet jäävät käyttämättä.

Teimme lounaaksi kalakeittoa sulatejuustolla.

Ukkosen jälkeen tuli hetkeksi selkeää. Tuuli oli voimasta, mutta aurinko paistoi ja oli melkein lämmintä. Uskomaton hetki ilman hyttysiä! Kävin uimassa – suorastaan kylvyksi sitä voisi kutsua. Pesimme vaatteita. Ihanan puhdas olo. Olisi ollut hienoa jäädä toiseksikin yöksi, mutta päätimme siirtyä paremmille kalavesille. Harrilompolo näytti kartalla hyvältä, mutta kova tuuli ja huono kalaonni jatkui.

Auringonlaskussa löysimme romanttisen telttapaikan pienen puron varresta Fanasjavrista itään päin, Fanasgielasin pohjoispuolella. Juhlistimme kaunista iltaa slaavilaisella tattarijuurespadalla ja rommikaakaolla. Kaunis maisema ja uskomattoman hieno valo.

5. päivä: Torstai 15.7.2010 – Liikaa haukia ja kylmä yö Norjan rajalla

puro Fanasjavrista itään – rinne Liulamajärven pohjoispuolella (6 km)

Päivä alkoi ihanasti solisevan puron ääntä kuunnellen. Kävimme kalassa Fanasjavrilla ja saimme kaksi haukea. Tein toisesta hauesta rapuvalkosipulikalakeittoa – tämä oli paras haukireseptini kunnes maistelimme thaihaukea. Toisen kalan leikkasin kahdeksi fileeksi, jotka suolasin illallista varten.

Matkalla kohti Liulamaa pysähdyin kalaan ja huomasin, etten löydä ”ukin korvakoru” -uistinta. Selvisi, että se oli yhä hauen kidassa Fanasjavrin rannalla. Olin surullinen. Sinne oli matkaa edestakaisin vain 5 km helppokulkuista maastoa pitkin, mutta päätimme antaa asian olla. Uistin ei ollut sen riskin väärtti, että yksi olisi sitä lähtenyt hakemaan. Uistin jäi uhrilahjaksi kaloista ja hyvästä säästä. Sain illalla vielä yhden ison hauen, sitä emme syöneet.

Yöllä tulimme Norjan rajalla kulkevalle mönkijäpolulle, jonka vieressä kulkee koko matkan korkea poroaita. Seurasimme sitä rajavartioiden tuvalle (lukossa). Siinä kohtaa on korkeassa poroaidassa portti, josta pääsee helposti Norjaan ja Ylä-Inarinjoen kansallispuistoon.

Etsimme telttapaikan tuvan eteläpuolelta, Liulamajärven pohjoispuolelta, pienten lammikoiden välistä harjanteelta. Yö yli kylmä ja tutisimme vaikka kaikki vaatteet olivat päällä. Oli ehkä 5-8 astetta lämmintä.

Teimme illalliseksi curryhaukea ja riisiä kyyhöttäen teltan sisällä tuulelta suojassa. Ruuan tekeminen kesti aivan liian kauan; resepti oli liian kunnianhimoinen; se meni muokattavaksi. Hauki olisi voitu laittaa currymarinadiin heti perkaamisen jälkeen, nyt sitä piti odotella, samoin kuin porkkanoiden liotusta (ja ne olivat lisäksi raakoja – pitäisi kuivata vain höyrytettyjä juureksia). Mukana oli yksi tuore chili, se oli homeessa ja käyttökelvoton. Joku toinen olisi ehkä tässä kohtaa käyttänyt valmista currykastiketta…

6. päivä: Perjantai 16.7.2010 – Koko yö poroaidan vieressä kävelyllä

Liulajärven pohjoispuolella – Tsuukisautsi (9 km)

Herätessämme neljältä iltapäivällä tuuli oli kääntynyt ja oli pilvistä, melkein lämmintä. Aamiaisen sijasta teimme brunssin: puuroa ja perunamunakkaan. Kokkasimme teltassa yhden ruokalajin kerrallaan, hitaasti nautiskellen. Leppoisa ”aamu”.

Lähdin kalaan Liulamajärvelle. Sen pohjoisranta on muodoiltaan mitä mainion virvelöintiin. En saanut kalaa. Alkoi sataa ja juoksin takaisin leiriin purkamaan telttaa. Sadekuuroja tuli koko ilta ja yö.

Kuljimme koko yön poroaidan viertä rajalla kulkevaa polkua pitkin, ylös ja alas loivia tuntureiden rinteitä. Siinä kohtaa, jossa polku erkanee poroaidasta, on toinen portti, josta pääsee Norjaan – tai sieltä takaisin. Kiehtovaa olisi tästä poiketa pohjoiseen päin. Maisema on erityisen kaunis. Joki alkaa Suomen puolelta ja laskee kahteen pieneen järveen, joiden jyrkät reunat ovat täynnä tunturikoivupuistoja ja kalliolohkareita. Huikea!

Laskeuduimme Tsuukisautsin epäviralliselle autiotuvalle, joka poromiehet ovat joskus rakentaneet. Siellä ei ole polttopuita, ja ympäröivillä rinteilläkin oli risuja varsin niukasti.  Tupa on viihtyisä ja nopeasti pienillä risuilla lämmitettävissä. Onhan se ihan hökkeli, mutta niin idyllinen! Päiväkirjan mukaan läheisistä vesistöistä saa tammukoita – eipä tarttunut meidän koukkuihin.

Pesimme jälleen vaatteita – kummallakin kun on vain yksi lyhyt hihainen ja yksi pitkähihainen aluspaita mukana. Teimme illalliseksi punajuuripihvejä, perunamuusia ja paistettua maitohorsmaa. Punajuuripihvit onnistuivat paremmin kuin kotona! Vuorasimme trangian kannen leivinpaperilla ja teimme pihveistä niin pieniä, että ne oli helppo kääntää lastalla.

Löin pääni matalan majan matalaan ovenkarmiin varsin lujaa. Oli hetken pöllähtänyt olo. Ehdin pelästyä. Se meni ohi.

7. päivä: Lauantai 17.7.2010 – Vierailu lapinkylässä

Tsuukisautsi – lähde – Kalkujärven lapinkylä (13 km)

”Aamulla” Tsuukisautsissa tapasimme kaksi miestä. He olivat menossa mönkijöillä Norjaan kalaan ja sanoivat tulevansa illaksi takaisin. Siitä olikin jo viikko kun olimme viimeksi muita ihmisiä kuin toisemme nähneet.

Kartalla näytti siltä, että Tsuukisjoen alku on lähde. Lähdimme sitä tutkimaan noin puolentoista kilometrin päähän. Oikein! Se oli lähde, ja erittäin kaunis sellainen. Otimme paljon valokuvia. Täytimme pullomme raikkaalla lähdevedellä ja palasimme samaa reittiä takaisin. Muissa paikoissa Lapissa käydessämme lähteitä on tullut vastaan lähes päivittäin. Jostain syystä Pöyrisjärven alueella niitä tuntui olevan vähemmän.

Ennen yövaellusta söimme lounaaksi maissilinssikeittoa. Nopeaa, helppoa ja ravitsevaa. Puoli yhdeltä toista illalla lähdimme nousemaan tunturiin kauniissa valossa ja avaria maisemia ihaillen. Aamuauringossa näimme lapinkylän siintävän kaukana – siellä oli suunnitelmamme seuraavaksi leiripaikaksi.

Lapinkylä oli pieni ja keskellä avaraa lakeutta. Sen ympärillä oli järviä, joiden keskellä risteili kauniita harjuja. Kaikissa taloissa oli musta katto ja pihoilla harmaat kodanrangat pystyssä. Näimme yhden mönkijän valot. Lähemmäksi tullessa rämmimme märällä suolla ja kuulimme koiran haukkuvan. Lopulta koira tuli tietä pitkin vastaan iloisesti häntäänsä heiluttaen.

Tulimme kylän kohdalla noin kahden, puoli kolmen aikaan aamuyöllä. Huomasimme ensimmäisen talon pihalla ihmisen. Kävelimme lähemmäksi. Nainen huusi: ”Hei, vieraita! Tuletteko kahville?” ja jatkoi, ”meillä olisi myös sauna”. Kun on viikon ollut peseytymättä, tälläinen kutsu on erittäin ilahduttava. Harvoin aamuyöllä tosin on kyläilemässä.

Talon väki oli viimeisiä paikalla olevia ja juuri lähdössä pois kylästä. He olivat juuri heränneet ja pakkailivat kamoja. Meillä oli siis tuuria tavata ihmisiä lapinkylässä. Olisi tosin ollut kiva nähdä porotkin. Vasojen merkitseminen oli juuri päättynyt – sitä tehtiin yöllä, jotta hyttysiä olisi vähemmän ja poroille ei tulisi nestehukka päivän kuumuudessa.

Tutustuimme porojen hoitoon, kuten esimerkiksi, miten poro saadaan kiinni suopungilla. Saimme monia vinkkejä hienoista maisemista ja kalapaikoista lähialueille – sekä uistimen, joka on erityisesti harrien mieleen.

Juuri kun ajattelin ehdottaa, että voisimme lähteä pilkkomaan halkoja ja kantamaan vettä saunaan, meille ilmoitettiin, että sauna on jo valmis. Saunan ikkunasta avautui hieno maisema, hyvät löylyt ja lämmintä vettä. Rinkan vyötärön ylimääräinen pehmuste, auton pesusienen puolikas, oli mainio ja sai uuden käyttötarkoituksen. Peseydyttiin kunnolla ensimmäistä kertaa viikkoon. Saunan jälkeen saatiin vielä mehua ja hedelmäsalaattia. Olimme vaeltajan taivaassa. Kiitos vieraanvaraisuudesta!

Pystytimme teltan kylän toiselle reunalle Kalkulompolon rannalle ja söimme vielä aiemmin liotukseen laittamamme iltapalan: fetasienimunakasta. Herkullista! Kokeilin lahjaksi saamaani uistinta ja sain heti pienen hauen. Taas hauki! Perkasin ja suolasin sen valmiiksi seuraavan päivän lounasta varten. Mentiin nukkumaan aamulla noin klo 8.

8. päivä: Sunnuntai 18.7.2010 – Myrskystä paratiisiin

Lapinkylä – Suomajoki (8 km)

Aamulla heräsimme teltan räminään, kovaan tuuleen ja sateeseen. Olimme illalla oppineet paikallisilta, että läheisten järvien vesi ei ole juomakelpoista. Huomasimme sen itsekin, vesi haisee samalle kuin erotushaan tantere. Päättelimme, että ilmeisesti tuhansien porojen laiduntaminen on vaikuttanut veden laatuun. Olisi ollut ihana jäädä makuupussiin kuuntelemaan rajuilmaa, mutta nälissämme oli pakko pukea sadevarusteet päälle ja lähteä etsimään vettä. Kävelimme noin 1,5 km päähän korkeimmalla olevan järven rantaan. Siellä vesi oli parempaa, keittämällä ok.

Tulimme takaisin ja odottelimme kärsimättöminä porkkanapuuron kypsymistä. Siitä tuli tosi hyvää, parempaa kuin perusretkikaurapuuro.

Kävin aamiaisen jälkeen kalassa Kuivakoskessa, tai ainakin luulin käveleväni sinne päin, mutta ilmeisesti se oli vielä vähän kauempana. Sain lompolosta kosken suulta ison hauen. Ihme, että se ei vienyt sekä minua että onkea mukanaan. Hauki oli nielaissut uistimen niin syvälle, että päätin leikata pään irti ja kantaa sen mukanani. Kalaretki venyi, koska toivoin niin kovasti saavani harrin. Ei tullut harria, eikä muita kaloja. Yksi uistin tarttui joen toiselle rannalle, ja sinne jäi sekä uistin että peruke. Joen reunat olivat soisia ja joki syvä ja kapea. En ollut ottanut mukaani karttaa – jos olisin, olisin ehkä huomannut, että Kuivakoskelle olisi kävellyt nopeammin hieman kauempana rannasta, jossa ei ollut soista, ja siitä kohtaa olisi ehkä päässyt joesta ylikin. Matka lompolon reunaa pitkin oli hidasta märkää suota pitkin. En tiedä kauanko kalaretkeni kesti, mutta aivan liian kauan. Vaellustoverini ehti huolestua ja tuli minua vastaan paluumatkalla.

Satoi monta kuuroa ja taivas oli täynnä uepan näköisiä tummia pilviä. Tuuli niin lujaa, että välillä tuntui vaikealta pysyä pystyssä. Raju ilma koko hereillä olo aikamme. Tuuli niin lujaa, että Kalkulompolossa oli vaahtopäitä.

Paistoimme lähtiessä lounaaksi hauen voissa rosmariinin ja rosepippurin kanssa. Siitä tuli hyvää! Lisukkeeksi simppeliä sienirisottoa, joka ehti jäätyä, koska kesken ruokailun alkoi jälleen sataa rankasti. Pakkasimme kamat ja lähdimme sateessa ja tuulessa tarpomaan kohti Suomajokea ilman juomavettä.

Juvvajoella kalastelimme hetken, mutta aika kärsimättöminä jatkoimme pian matkaa. Kahlasin joen yli, ystäväni onnistui taiteilemaan kiveltä toiselle kengät jalassa. Suo Lapinkylän ja Njargajärven välissä polulla oli tosi tosi märkä.

Suomajoen laakso muistutti kuninkaallista puistoa. Nurmikenttiä, katajapensait ja hiekkadyynejä. Leiriydyimme puron ja Suomajoen risteymäkohdan lähelle hiekalla dyynien keskelle. Sää oli muuttunut kauniimmaksi.

Emme olleet kovin nälkäisiä ja söimme hernekeittoa illalliseksi. Se oli nopea tehdä, kun ei tarvinnut liottaa ja pelkkä kiehautus riitti.

Ystäväni tarttui vaihteeksi virveliin ja sai Suomajoesta sekä harrin että tammukan juuri kun olimme menossa nukkumaan, eli noin klo 7 aamulla. Vihdoinkin! Harri graavattiin ja tammukka pääsi suolaan seuraavaa päivää varten.

9. päivä: Maanantai 19.7.2010 – Oleskelua Suomajoella

Suomajoki – Maaterlompolo (8 km)

Yöllä satoi vettä pariin otteeseen mutta herätessä teltta oli kuiva ja klo 21:20. Olin nukkunut jälleen reippaasti kellon ympäri, yli 13 tuntia. Taisi olla edellinen päivä aika rankka.

Aamiaisen jälkeen ystäväni lähti yksin pitkälle valokuvausretkelle ja minä menin kalaan. Olisi ehkä pitänyt kävellä joen vartta pohjoiseen päin lähemmäs ylityskohtaa, mutta en halunnut lähteä leirin tuntumasta. Kaloista ei näkynyt merkkiäkään. Väli auringonlaskun ja nousun välillä oli kasvanut. Se oli yön kylmin tunti. Polttelin risuista pientä nuotiota ja koetin pysyä lämpimänä.

Joskus päivän valon kirkastumisen jälkeen söimme ”lounaaksi” ison ja maittavan annoksen voissa paistettua tammukkaa, perunamuusia ja sienikastiketta. Kaikki valmistui sopivasti yhtä aikaa ja pysyi lämpimänä.

Aamu valkeni ja joella oli kaunista aamu-usvaa. Jäin istumaan nuotion ääreen, kirjoittamaan päiväkirjaa ja nauttimaan kiireettömyydestä. Kaunis sää koko yön, vaikka olikin kylmä. Tunturissa on vähän polttopuita, mutta tällä alueella oli paljon risuja. Oli kylmä ja hengitys huurusi. Oli kosteaa vaikka ei satanut.

Suomajoella olisi helpohti viihtynyt useammankin päivän – ja se ehkä on ainoita asioita tällä vaelluksella, mikä kaduttaa, ettemme jääneet tähän toiseksi yöksi. Lähdimme kävelemään kohti Materlompoloa vähän ennen kahdeksaa tiistaiaamuna. Lähtiessä nautiskelimme graavatusta harrista näkkileivällä.

Suomajoen ylitys oli helppo kahlaus mönkijäuran kohdalla. Muissa paikoissa joki on syvä ja todennäköisesti mahdoton ylittää.

Hiekkaharjut joen itäpuolella ylityskohdan pohjoispuolella näkyivät hienosti matkalla. Kuljimme suurimman osan matkasta suunnistaen, vaikka mönkijäpolkukin olisi kiemurrellut lähellä. Maasto oli helppokulkuista. Näimme Pöyrisjärven kaukana etelässä.

Emme pysähtyneet Tammukkajärvelle, vaikka niin olimme suunnitelleet. Näimme sen kauempaa ja paikka näytti upealta tunturien huippujen keskellä. Tammukkajärvestä laskeva puro ja sen uoma oli kaunis. Taustalla Uhna Dihkkecohkan huippu.

Leiriydyimme Materlompolon pohjoisosan itäiselle rannalle ja pesimme pyykkiä. Söimme vihreää kasviskeittoa ennen nukkumaan menoa. Kello oli 12:40 ja totesimme todellakin siirtyneemme poroaikavyöhykkeelle. Pilvetöntä ja tuulista. Nukkuessamme meni sadekuuro ohi.

10. päivä: Tiistai 20.7.2010 – Yöretki Maaterjärvelle

Maaterlompolo – Maaterjärvi – Maaterlompolo  (ilman rinkkoja 8 km)

Jottemme olisi nukkuneet jälleen kellon ympäri, herätyskello herätti klo 20. Vietimme aikaa leirissä auringon uuteen nousuun saakka. Kävin kalassa ja sain 3 pientä taimenta, pienimmän päästin takaisin.

Söimme lounaaksi punaista linssikeittoa höystettynä sulatejuustolla. Helppo, nopea ja hyvää. Jälkiruuaksi hiillostin risunuotiolla kalat ja tein kaakaota. Oli kylmä, erittäin kylmä. Aurinko oli horisontissa, mutta se ei lämmittänyt yhtään, eikä risunuotiokaan. Kylmin hetki oli yöllä klo 1-3 välillä. Kaikki vaatteet päällä koko yön.

Lähdimme päiväretkelle (siis aamuyön vaellukselle) Maaterjärvelle, jota olimme kuulleet kehuttavan. Retken hienoin kohta oli kuitenkin lähde, joka kiemurteli korkean uoman pohjalla. Töyräillä kasvoi pieniä katajapensaita. Töyrään päältä löysimme myös ristin. Lähde on loivassa rinteessä Uhna Dihkkecohkalta pohjoiseen noin 1 km ja joen kolmion muotoisesta lompolosta 800m itään.

Tuuli väärästä suunnasta, eikä huvittanut kalastaa Maaterjärvessä. Kaakkoisreunalla oli matalat rannat.

Tultuamme takaisin leiriin söimme tuhdit annokset arabialaista pataa. Menimme ajoissa nukkumaan, jo 9.30. Oli lämmintä, ei hyttysiä, ei tuulta, hyvää ruokaa – niin helposti tyytyväisyys syntyy.

11. päivä: Keskiviikko 21.7.2010 – Pöyrisjärven ylitys kanootilla

Maaterlompolo – Pöyrisjärvi: Buolzzaluokta (7 km + meloen 4 km)

Keskiviikkona ystäväni kävi yksin kiipeämässä seitakivelle ja minä menin kalaan. Sain 3 pientä taimenta. Yksi iso hauki – isoin, mitä olen eläissäni nähnyt – vei uistimen, onneksi ei virveliäkin. Ystäväni tuli myöhemmin myös kalastamaan ja sai keskikokoisen taimenen ja melkein toisenkin (Ihmeellinen mies, joka kalastaa harvoin ja sen kerran kun onkeen tarttuun, tarttuu siihen myös kaloja.) No, pääasia, että saimme ruokaa. Valmistimme risunuotiossa kalat lounaaksi, lisukkeeksi keitettyjä perunoita voissa. Laitoimme valmiiksi likoamaan bataattilinssikeiton illalliseksi.

Kävelimme tihkusateessa Maaterjoen suulle. Matkalla oli niin hienoja kividyynejä että päätimme tulla vielä takaisin katsomaan niitä paremmassa säässä. Harmittelimme, ettemme olleet oivaltaneet aiemmin, että Maaterlompolon eteläpuoli on jylhempää ja hienompaa kuin pohjoispuoli. Ehdottomasti yksi kauneimpia paikkoja koko vaelluksellamme. Toivoimme paremman sään vielä koittavan lähipäivinä. Materjoen koski ja pieni putous näkyivät reitillemme. Niiden pauhu kuului 1-2 km päähän. Päätimme palata niitäkin katsomaan.

Joen suusta löysimme Samuli Näkkälän sinne tuoman kanootin noin kahden aikaan aamuyöllä. Oli ollut tyyntä koko päivän, mutta viimeisten tuntia aikana oli alkanut tuulla. Tuuli nousi ja nousi. Järven selällä oli laineita, jotka tuntuivat kokemattomasta inkkarimelojasta järkyttävän suurilta. Kanootti hyppäsi pari kertaa aallon harjalta. Pienessä sivutuulessa oli vaikea pitää oikea suunta, löytää perille ja kohdata aallot sopivassa asennossa. Meno tuntui hitaalta ja pelottavalta. Matkaa oli vajaa 4 km, mutta se tuntui hurjan pitkältä.

Pääsimme perille ja löysimme kodan, jonka Samuli oli meille pystyttänyt Pöyrisjärven etelärannalle. Tuuli yltyi, mutta se ei enää haitannut päästyämme kodan sisään.

Isäni ja hänen vaimonsa olivat käyneet täällä edellisellä viikolla ja jättäneet meille yllätykseksi hieman puna- ja valkoviiniä sekä tummaa suklaata. Telttaan nähden kota vaikutti isolta huvilalta. Tuntui juhlalliselta! Mausteisesta yogiteestä ja punaviinistä teimme glögin kaltaista juomaa, mainiota!

Teimme nuotion, mutta savu ei mennyt sateessa kunnolla ulos. Märät puut savuttivat. Saimme irroitettua kodan hupun, ja pulma pieneni. Oli silti varsin savuista, ja sain savusta päänsäryn.

12. päivä: Torstai 22.7.2010 – Koko päivä myrskyä piilossa

Yöllä (eli torstaina päivällä) satoi ja tuuli paljon. Olimme jättäneet nukkumaan mennessä kodan hupun auki. Niinpä herätessäni iltapäivällä kolmen aikaan huomasin yllättäen, että makuupussini oli märkä, samoin kaikki muut kamat, jotka olimme levittäneet ympäri kotaa. Vain yksi nurkka oli jäänyt kuivaksi.

Avattuani kodan oven huomasin kauhukseni, että kanootti ei enää ollut rannalla (kuvassa paikka, johon sen jätimme). Näin kuitenkin kanootin täpärästi kiinnittyneenä hiekkaan lahden toisella puolella aivan niemen kärjessä. Juoksimme yhdessä rantaa pitkin, erittäin märän suopätkän yli niin lujaa kuin pääsimme. Saimme kanootin kiinni, tyhjensimme vedestä ja meloimme takaisin. Raahasimme kanootin noin 50 m päähän rannasta ja sidoimme ylösalaisin puuhun (rannalla oli vain pari pusikkoista tunturikoivua). Satoi vettä ja vaatteet kastuivat, kun ei tullut otettua takkia mukaan.

Oli ukkosta ja raju tuuli ravisteli kotaa koko päivän. Oli jälleen niin kylmä, että hengitys huurusi. Eipä ollut hyttysiä. Tämä oli se päivä, kun myöhemmin kuulimme, että Levillä oli satanut lunta. Ei tehnyt mieli mennä ulos kodasta.

Paras ja ainoa lämmin hetki päivästä oli päiväunet kaikki vaatteet päällä. Nuotion polttaminen onnistui vain sateen tauotessa, koska huppu päällä oli liian savuista. Emme saaneet kuivattua kamoja.

Se siitä kuvitelmasta, että kodassa on lämmintä ja mukavaa majailla. Unelmani kodassa asumisesta ei ollut ollut aivan realistinen. Nyt tiedän paremmin.

Lisämuonavarastosta eli aarreämpäristä kaivoin lounaaksi polentaa ja soijatomaattikastiketta. Lämmintä, tuhtia, helppoa ja hyvää. Istuskelimme nuotiolla ja laiskottelimme. Polttopuita oli niukasti ja ne olivat kosteita, savuttavia.

Torstai ei kuitenkaan ollut lepopäivä. Koko energia meni lämpimänä pysymiseen ja tavaroista huolehtimiseen. Illan suussa myrsky hieman taukosi ja ystäväni kävi kalassa. Tuoden mukanaan 2 pulleaa ahventa. Oli aivan liian raju aallokko, jotta olisimme voineet lähteä kanootilla kalaan, kuten olimme suunnitelleet.

Valmistin ahvenet hiilloksessa ja tein lisukkeeksi porkkanaperunamuussia, josta tuli sosekeittoa, kun tulin laittaneeksi siihen liikaa vettä. Lisäsin sosekeittoon sulatejuustoa, ja siitä tuli oikein hyvää. Meillä ei kuitenkaan ollut enää soijahiutaleita tai pähkinöitä keiton ryhdittämiseksi.

Menimme nukkumaan aiempaa aiemmin. Vilun ja metelin takia uni ei tullut moneen tuntiin vaikka väsytti. Sade jatkui. Tuuli paiskoi ja rämisytti kotaa koko yön. Olimme rakentaneet kodan sisään yhdelle laidalle ylimääräisen sadesuojan avaruuslakanasta, niin ettei sisään tihkuva ja runkoja pitkin valuva vesi kastele makuupusseja.

Hätkähdin yllättäen hereille tavanomaista suurempaan ryskeeseen. Avasin silmät ja näin puita ja vettä. Kodan alareuna oli metrin verran irti maasta koko toiselta reunalta. Osa tavaroista oli lentänyt ulos, muun muassa sininen melontatynnyri. Herätin kaverini ja juoksimme ulos kiinnittämään kotaa maahan. Ei satanut. Tuuli erittäin lujaa. Roikuin kodan reunassa kiinni mutten jaksanut vetää sitä maahan yksin. Kannoimme sisältä kaikki nuotiokivet kodan liepeiden painoksi. Etsimme kaikki mahdolliset narut ja sidoimme seinät kiinni pusikoihin kodan ympärillä. Saatuamme kodan kiinnitettyä maahan menimme takaisin nukkumaan. Nukuimme sikeästi muutaman tunnin myöhäiseen iltapäivään asti. Mikä katkonainen ja levoton yö!

13. päivä: Perjantai 23.7.2010 – Pitkä matka saunaan

Pöyrisjärvi: Buolzzaluokta – Pöyrisjärven autiotupa – Ylilommol – ja takaisin (10 km kevyillä varusteilla)

Kävimme päiväretkellä Pöyrisjärven autiotuvalla ja Samulin saunalla. Alunperin olimme ajatelleet mennä kanootilla, mutta tuuli yhä niin lujaa, ettemme halunneet mennä kokeilemaan aallokkoa – ja olisiko paluumatkalla ollut mahdollisesti vielä enemmän aallokkoa, emme voineet tietää.

Sinne olisi mennyt mönkijäura, mutta se olisi kiertänyt niin kaukaa, että päätimme oikaista pienen suon yli ja säästää näin noin 4 km. Suo oli niin märkä, että jouduimme ottamaan kengät pois ja kahlaamaan noin 6 metriä märimmän kohdan yli sekä yhden pienen joen yli myös. Kauhistutti, että sama olisi edessä paluumatkalla uudestaan.

Ollessani kalassa Pöyrisjoen suulla näin kauempaa lähestyvät ryhmän miehiä. Huikkasimme toisillemme joen yli. Katselin, kuinka he kahlasivat Pöyrisjoen yli kaukaa järven puolelta kiertäen. Se olisi kohta meilläkin edessä. Vesi oli kylmää ja matka varsin pitkä, yhdessä kohtaa vettä oli polviin asti. Jos joen ylittää suoraan sen suulta, on vettä kuulemma kainaloihin asti (alla olevassa kuvassa Pöyrisjoki on talojen edessä). Olin etsinyt etukäteen netistä vinkkejä jokien kahlauksiin Pöyrisjärven seudulla, niistä oli paljon apua vaelluksen suunnittelussa (katso tästä).

Juttelimme pitkään miesten kanssa ja saimme vinkin laavun rakentamiseen kävelysauvojen varaan, sekä kaksi peruketta. Hauet olivat ahmineet kaikki perukkeeni. Opin myös helpomman solmun vieheiden kiinnittämiseen siimaan siten, että niitä on helppo vaihtaa. Kiitos!

Syötyämme erittäin herkullista currypataa kahlasimme Pöyrisjoen yli ja suuntasimme Samulin saunalle parin kilometrin päähän. Sauna oli mahtava! Kaikki matkan rasitukset unohtuivat. Edellisestä peseytymisestä oli jälleen kulunut viikko. Hiukset tuntuivat yhdeltä isoltä glöntiltä. Saunomisen jälkeen olo oli kuin uudesti syntyneellä. Koska emme majoittuneet saunan lähelle, emme voineet kuitenkaan pestä vaatteita.

Teimme saunalla illallista ja jälkiruuaksi aivan mahtavaa porkkanapannukakkua. Lisäsin linkistä löytyvään reseptiin hieman sokeria ja jotain mausteita, mutta en muista mitä! Lopputulos oli mausteinen ja makea, rapea ja suussasulava.

Palasimme kodalle aamulla joskus kuuden aikaan. Paluumatkalla toisen joen ja suon ylitys onnistui helpommin. Löysimme joen vierestä pusikosta lankun pätkän, jonka saimme juuri ja juuri aseteltua sillaksi kivien yli. Suolle tullessa valitsimme hieman paremman reitin ja kannoimme mukanamme pari metristä puuriukua, jonka asettelimme märimpään kohtaan ja tasapainoilimme sen päällä. Oli kyllä pisin ja työläin saunamatka koskaan.

Sää oli lauantai aamuna hieno. Pilvet väistyivät eikä kota rämissyt tuulessa enää. Teimme paremman uuden tulisijan ja valmistimme rommikaakaota. Punaviini ja suklaa kruunasivat saunavaelluksen. Yö oli lämmin ja herätessä paistoi aurinko. Mikä paratiisi!

14. päivä: Lauantai 24.7.2010 – Yöretki takaisin Maaterharjuille

Pöyrisjärvi: Buolzzaluokta – Maaterjoki – eteläinen Maaterlommol – ja takaisin (9-10 km kevyillä varusteilla + 7 km meloen)

Heräsimme kauniissa säässä ja päätimme oitis lähteä melomaan järven toiselle puolelle, takaisin Maatereille. Olimme tietoisia siitä riskistä, että emme välttämättä pääsisi takaisin , mikäli sää muuttuisi. Otimme siis kaikki varusteet mukaan ja teimme varasuunnitelman: paluu kävellen järven ympäri.

Sain Pöyrisjärvestä pari haukea ja pari ahventa. Teimme lounaaksi haukea curryssa – tuli niin iso annos, ettei muuta tarvittu. Ahvenet kannoin mukanani illalliseksi.

Auringonlaskussa ihailimme Maaterjoen koskea. Löysin sivuhaarasta hyvän lähteen. Täytimme riemuissamme kaikki juomapullomme.

Vaellustoverini lähti moneksi tunniksi yksin valokuvausretkelle, minä menin kalaan eteläiseen Maaterlompoloon.

Oli aivan ihanaa tuijotella järveä tunti tolkulla auringon laskusta sen nousuun, koettaa houkutella kaloja ja nauttia erämaan hiljaisuudesta. Aivan kuin maailmassa ei mitään muuta olisikaan. Tämä hetki tässä ja nyt -kokemus oli varsin voimakas. Vaelluksen parasta antia.

Kuvaus- ja kalastusretkien jälkeen paistoin ahvenet, lisukkeeksi cashewpilahvi höystettynä tuoreilla tateilla, joita löysin lähistöltä. Herkullista!

Paluumatka sujui hyvin ja majoituimme kotaan vielä yhdeksi yöksi.

15. päivä: Sunnuntai 25.7.2010 – Moottoritie sivilisaatioon

Pöyrisjärvi: Buolzzaluokta – Hohkamajärvi (11-13 km)

Seurasimme koko päivän mönkijäuraa. Se oli leveä. Märkiin kohtiin oli rakennettu pitkospuut. Teimme pari mutkaa läheisille hiekkadyyneille, mutta päädyimme tallustamaan polkua pitkin. Olimme nähneet jo aivan riittävästi hiekkadyynejä ja tuntureita. Olimme valmiita menemään kotiin. Päätimme kuitenkin jäädä vielä yhdeksi yöksi erämaahan, jotta saapuisimme järkevään aikaan perille Hettaan. Löysimme hyvän leiripaikan Jierstivaaralta laskevan puron rannasta.

Ruoka-aineksista oli vain jämät jäljellä. Löysin runsaasti tatteja, jotka sopivat täydellisesti yhteen riisin ja soijakastikkeen kanssa. Seuraavana aamuna aamiainen oli tosin hieman outo: intialainen perunapihvi ja hernepilahvi – nämä oli tarkoitettu kalojen kanssa, joita ei sitten tullutkaan tarpeeksi.

 

16. päivä: Maanantai 26.7.2010 – Viimeiset metrit

Hohkamajärvi – Näkkälä (7 km)

Viimeinen vaelluspäivä oli ensimmäinen ja ainoa lämmin päivä, reilusti yli 20 astetta lämmintä. Kuljimme t-paidoissa. Matka taittui nopeasti ja olimme takaisin Näkkälän kylässä aivan huomaamatta.

Outoa istahtaa autoon kaiken tämän jälkeen. Ajoimme Hettaan ruokakauppaan – himoitsin jäätelöä ja jogurttia.