Käsivarressa kalastuspainotteisella vaelluksella heinäkuussa 2009

Ensimmäinen päivä:

Lähdimme perjantai-iltana 3.heinäkuuta yöjunalla Helsingistä Kolariin ja lauantaina hyppäsimme bussiin kohti Kilpisjärveä.

Olisimme voineet kävellä Saarikoskelta Raittijärvelle menevää polkua pitkin – kuinka tylsää. Kuski jätti meidän tien varteen pari kilometriä ennen Saarikoskea. Kuorrutimme itsemme hyttysmyrkyllä ja lähdimme vaellukselle noin puoli kolmelta. Edessä oli soinen ja kivinen ryteikkö, jossa oli hidasta kulkea.

Söimme Kivijärvellä lounaaksi riisiä ja valmista kasvistandoorikastiketta – onkiminen ei ollut tuottanut tulosta.

Päädyimme lopulta kuitenkin kulkemaan Raittijärvenpolkua pitkin – lähes koko loppu päivän. Soisiin kohtiin oli äskeittäin rakennettu mönkijänmentävät leveät pitkospuut – ei tuntunut kovin erämaiselta.

Polulla meitä vastaan tuli kaksi kalastajaa, jotka kertoivat PLL:n entisestä autiotuvasta ja hyvästä kalapaikasta. Emme olleet ajatelleet vaeltaa niin kauas lauantaina, mutta päätimme mennä kuitenkin. Oli voimakas pohjoistuuli ja noin 6 astetta ”lämmintä”. Paikalla ollessa tuli vilu, etenkin sormikkaat olivat molemmilla liian ohuet. Majoitus sisätiloissa tuntui houkuttelevalta. Matkalla pysähdyimme onkimaan Keinolompoloon ja sain pienen hauen.

Ensimmäiselle päivälle kertyi matkaa runsaasti ja olimme perillä vasta n. klo 00:45.

Autiotuvan ympäristö oli hieman epäsiisti. Järven vesi oli täynnä hyttysen poikasia, joten siivilöimme juomavedet suodatinpaperilla – erittäin työlästä.

Toinen päivä:

Sunnuntaina olimme väsyneitä edellisestä päivästä ja nukuimme pitkään.

Lämpömittari näytti vain muutamia plusasteita. Vaatetuksemme riittävyys huolestutti suuresti. Viihdyimme hyvin. Päätimme jäädä vielä toiseksikin yöksi.

Sunnuntaina teimme päiväretken kalaan ja polttopuita keräämään. Olimme suunnitelleet 8 päivän vaelluksemme ateriat siten, että joka toinen ateria sisältää tuoretta kalaa.

Saimme kaksi isoa harria. Ei ainakaan heti alussa tarvinnut nähdä nälkää.Arvelimme painoksi pari kiloa – eihän niiden edes pitäisi kasvaa niin isoiksi! Siispä lopetimme kalastamisen lyhyeen – emme jaksaisi syödä enempää.

Graavasimme toisen kalan ja toisen marinoimme yrttivoilla ja paistoimme kamiinassa. Se ei mahtunut sinne kokonaisena edes ilman päätä. Graavauksen ylijäämäpaloista ja ruodoista keitimme vielä kalaliemen seuraavaksi päiväksi. Kala oli herkullista ja sen kruunasi kuiva sherry.

Illan päätteeksi nautimme hyvät löylyt saunassa. Ilta oli mukava ja yö oli niin valoisa, että ajantajumme meni sekaisin – menimme nukkumaan vasta puoli neljältä. Sunnuntai oli ”as good as it gets”.

Kolmas päivä:

Maanantain heräilimme puolelta päivin ja otimme rauhallisesti. Venyttelin ja  paikkasin sadehousut.

Lähdimme puoli viideltä iltapäivällä vaeltamaan kohti Kaskasjoen autiotupaa. Maasto oli järvien rannoilla ja jokien varsilla soista ja rehevää – erittäin vaikeakulkuista. Käytimme yhteen n. 4,5km etappiin n. 2,5h tuntia.

Lounastimme Roggejärvellä (klo 21) emmekä saaneet kalaa – mutta aiempi kalakeittopohja toimi ilmankin, kun lisäsimme siihen perunoita ja kasviksia.

Illalla kiersimme tunturien puurajan reunaa pitkin Kaskasjoelle – avarat näköalat ja paljon helppokulkuisempaa kuin matalammalla. Etenimme reippaasti. Perillä odotti yllätys.

Kaskasjoen autiotupa oli paljon hienompi kuin olimme osanneet kuvitella. Se sijaitsi upealla paikalla joen ja sen vieressäolevan lammen välisellä kannaksella. Päätimme oitis jäädä kahdeksi yöksi. Iltapalaksi nautimme graavattua harria ja näkkileipää rommikaakaon kera.

Nukkumaan menimme kolmelta aamulla, koska halusin kokeilla kalastusta viereisessä koskessa aamuyöllä – ei tuloksia, kalat nukkuivat.

Neljäs päivä:

Tiistai kului rennosti tuvalla ja sen ympäristössä kävellen. Harjoittelin perhojen heittoa koko päivän tuloksetta. Vesi oli kirkasta ja kaloja näkyi usein. Yksi harri söi perhon ja pääsi karkuun koska solmu oli huono. Matkakumppanini nukkui päiväunet ja joogasi. Illalla saimme pienen harrin. Paistoimme sen voissa ja nautimme kantarellikastikkeen kera.

Viides päivä:

Olimme suunnitelleet lähtevämme keskiviikkona liikkeelle ”aamulla” mutta päivä kului valokuvaten ja kalastaen. Pääsimme liikkeelle puoli kuudelta illalla ja tallustimme kohti Pitsijokea, jossa ”lounastimme” kahdeksalta illalla. Epäilimme etukäteen Pitsijoen ylitystä vaikeaksi, mutta joen yli pääsi puurajan tienoilta helposti. Tunturista kuljimme illalla joen vartta alas Pitsijärven rantaa telttailemaan.

Sain Pitsijärvestä melkein liian ison hauen. Se sätki vielä senkin jälkeen kun sen pää oli leikattu irti. Ei sätkinyt sentään enää padassa. Teimme puolikkaasta hauesta rapu-valkosipuli-keittoa yöpalaksi – erittäin hyvää, ei uskoisi haukikeitoksi. Hyttysiä oli niin paljon, että söimme teltassa.

Toisesta puolikkaasta haukea teimme graavikalaa runsailla mausteilla. Olimme lähdössä seuraavana päivänä tunturiin ja kalastusmahdollisuudet näyttivät heikoilta. Graavihauki osoittautui seuraavana päivänä mausteista huolimatta mauttomaksi ja sen rakenne ikäväksi. Heitimme sen pois. Opimme, ettei kaikkia kaloja kannata graavata.

Kuudes päivä:

Torstaina palasimme Pitsijärveltä takaisin tunturiin ja kuljimme keskiviikon lounaspaikkamme ohi. Pitsijoen kanjoni oli upea! Maasto oli yllättävän helppokulkuista kanjonin pohjalla. Tunturien laella maasto oli matalaa kanervaa ja rakkaa.

Päätimme majoittua Bizejohgierjavrille. Kivikosta oli vaikea löytää telttapaikkaa, mutta juuri teltan kokoinen pala tasaista maata löytyi lopulta järven eteläpäädystä. Järvi oli kivikkonen ja matala – ei edes yritetty kalastaa.

Koko päivän olimme kulkeneet yhä ylemmäs tunturiin ja maisemat olivat jatkuvasti entistä komeampia. Huipennus oli puolilta öin Biggosaivin reunalta kohti pohjoista. Teimme sinne iltaretken ilman rinkkoja. Pienestä tunturijärvestä emme saaneet kalaa, mutta näköalat olivat huikeat. Näimme lähes koko sen alueen, jota olimme alkuviikon vaeltaneet. Kaskasjoen laaksossa satoi siellä täällä.

Tultuamme takaisin leiriin juhlistimme iltaa sienirisotolla – se oli aika tuhti siihen aikaan illasta (yöstä), mutta aamulla olimme onnellisia, että olimme syöneet illalla hyvin.

Seitsemäs päivä:

Perjantaiaamuna olisi huvittanut nousta teltasta. Aamuyöllä alkoi sataa ja tuulla lujaa. Meteli oli niin kova, että heräsin. Teltta heilui. Odotimme sateen laantumista aika pitkään – kunnes tuli nälkä. Avasimme teltan oven ja huomasimme olevamme pilven keskellä. Teimme aamiaista pienessä tihkusateessa.

Sakea sumu hankaloitti suunnistamista Ropin alarinteille. Onneksi maamerkit olivat isoja ja selkeitä. Olimme ostaneet lauantaina huoltoasemalta tarkemman maastokartan käsivarresta – hyvä niin – sillä 1:100000 kartalla emme olisi selvinneet ensimmäistä päivää pidemmälle. Siinä ei näy kaikki joet ja suot. GPS oli avuksi sumussa perjantaina, muuten emme sitä juurikaan käyttäneet.

Ropijoen ylittäminen oli helppoa, mutta sen ympärillä oli paljon märkää suota. Emme huiputtaneet Ropia huonon sään takia vaan kuljimme suoraan Ropin autiotuvalle.

Kahdeksas päivä:

Lauantaiaamuna herätyskelloni soi 5:30. Aika kokeilla kalastusta varhain aamulla. Puolisen tuntia heitin perhoa koskessa, tuloksetta. Ei edes näkynyt kaloja.

Ropin autiotupa oli lämmin mutta hieman nuhjuinen. Aamiaisen jälkeen pesimme tuvan pöydät ja tuolit odotellessamme sään paranemista.

Kun sää näytti selkeämmältä noin yhdeksältä, lähdimme valloittamaan Ropi-tunturia kevein varustein.

Matka Ropin huipulle (945m) kesti parisen tuntia. Näköalat olivat kuin lentokoneesta. Vietimme pitkän aikaa edes takaisin huipulla kävellen ja valokuvaten.

Olimme ajatelleet kulkea Ropin tuvalta Saarijärvelle karttaan merkittyä polkua pitkin. Se vaikutti kuitenkin märän suon keskellä olevalta upottavalta heinikolta – ei houkutellut.

Sen sijaan ylitimme Ropijoen ja suunnistimme toisen märän suon yli kohti Äkkispahtaa ja kapean metsäisen kaistaleen kohdalta Saarijärven rantaan. Reittivalita ei ollut aivan helpoimmasta päästä: suota ja ryteikköä ja jokien ylityksiä.

Saarijärveltä menimme Kilpisjärvelle, josta olimme varanneet mökin ja saunavuoron. Olipa ihanaa päästä pulahtamaan jääkylmään kilpisjärveen! Mahtava huipennus vaellukselle.

Yhdeksäs päivä:

Teimme päiväretken Saanalle. Ja sitten kohti kotia…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s