Erämaamökkeilyä vauvan kanssa marraskuun lopussa

Vauvaa ei kannata viedä metsäretkelle ennen kuin hän osaa siitä itse nauttia, sanoi äitini. Hän on varmasti siinä oikeassa. Haluan kuitenkin, että meidän perheessä lapsi saa kulkea mukana, eikä hän joudu hoitoon aina kun vanhemmat haluavat tehdä jotain mukavaa. Jos emme vähään aikaan pääse pitkille erävaelluksille, voimme tehdä jotain muuta, kuten mökkeillä kolme yötä Liesjärven kansallispuistossa.

Ensimmäinen ilta pimeässä

Olemme suunnitelleet saapuvamme päivänvalon aikaan, mutta lähtövalmisteluissa vierähtää aiottua kauemmin. Ehkä olin alunperinkin epärealisti kuvitellessani, että ehdin olla aamupäivän töissä, pakata kolmen vuorokauden kamat ja ajaa 100 km ennen klo 15. Kollegani mielestä pitkä viikonloppu metsässä, mökissä ilman sähköä ja juoksevaa vettä on ”ekstreme” suunnitelma. Ei meidän mielestämme. Mökin pihaankin pääsee autolla, kunhan ei ole lunta.

Saavumme Liesjärven kansallispuistosta vuokraamallemme autiotuvankaltaiselle mökille kuudelta illalla, säkkipimeässä. Olemme valinneet tämän retkikohteen juuri siksi, että paikka on tuttu, ja tiedämme, mitä odottaa. Näin on helpompi lähteä matkaan kymmenen kuukautta vanhan vauvan kanssa. Olemme tehneet vauvan kanssa aiemmin vain päiväretkiä.

Perille saavuttuamme istumme hetken paikallaan ihaillen viihtyisää tupaa. Teemme muutaman kynttilän valossa juustovoileipiä, jotta jaksaisimme ryhtyä hommiin. Lähtökiireissä lounas jäi kovin niukaksi. Vauva pääsee herkuttelemaan kuningatarsoseella vaikka saa yleensä sormiruokaa. En lyödä mistään ruokalappuja ja vauvalusikoita. Lämpöhaalari päätyy ruokailun jälkeen narulle kuivamaan.

Vauva istuu syöttötuolissa ja katselee kiehisten vuolemista. Siinä hän pysyy tovin paikoillaan. Mökki on vielä kylmä ja meillä kaikilla on monta kerrosta vaatteita päällä. Hetken päästä vauva kyllästyy ja siirrämme syöttötuolin keittiön puolelle. Hän pääsee seurailemaan linssikeiton valmistusta. Ensimmäisenä iltana teemme helpon ja nopean illallisen: tomaattista linssikeittoa. Kuivatun tomaatin sijasta mukana on tomaattimurskaa.

Vauvalla on oma otsalamppuVauvasta on hauskaa tutkia paikkoja oma otsalamppu päässä. Itseäni hämärä häiritsee, haluaisin enemmän valoa. Meillä on kaksi otsalamppua ja muutamia kynttilöitä. Mukaan on pakattu öljylamppu ja kirkas ledivalo, jotka löydän auton kätköistä vasta seuraavana päivänä. Meillä on varsin runsaasti varusteita mukana – tällä kertaa ei tarvinnut viilata grammoja.

Ensimmäisenä iltana emme jaksa lämmittää saunaa. Emme myöskään jaksa hakea vettä kaivosta. Meillä on mukana 3 x 5 litraa juomavettä. Menemme suht aikaisin nukkumaan. Nukahdan viimeisenä. Nautin lämpimästä untuvapeitosta ja kuuntelen kaminan rentouttavaa rätinää ja paukahtelua, hiljaisuutta. Makuupussien sijasta mukana on untuvapeitto ja lakanat – luksusta. Haaveilen teltassa nukkumisesta, ehkä huomenna.

Jossain vaiheessa herään. Mitä kello on? Sen verran, että yöllä uudelleen sytytetty kamiina on ehtinyt sammua. On yhä säkkipimeää. Vauva tuhisee ja kääntyilee äänekkäästi omassa retkisängyssään. Onkohän hänellä kylmä? Käyn katsomassa. Hän on ryöminyt ulos untuvapussistaan. Nostan vauvan viereeni jatkamaan unia. Nukun kuitenkin kevyesti, koska olen liian tietoinen hänen läsnäolostaan ja haluan pitää hänestä kiinni, ettei hän tipahtaisi sängystä. Mökissä on kapeat kerrossängyt. Olemme tehneet yhdestä alapetistä perhepedin siirtämällä pöydän ympärillä olleet penkit vierekkäin ja yläsängyn patjan siihen päälle.

Aurinkoinen päivä metsässä

Lauantaina heräämme päivän kajastaessa. Niin rauhallista. Kamiina tuntuu jotenkin typerältä, taas on kylmä. Miksei mökeissä voi olla varaavia takkoja? Vähemmällä puumäärällä enemmän lämpöä? Mökin lämmettyä nautimme ruhtinaallisen eräaamiaisen: nokipannulla keitettyä kahvia maidolla, porkkanapuuroa mustikkakiisselillä ja kuivatuilla marjoilla.

Aamupäivä kuluu halkoja pilkkoen, tiskivettä keitellen ja vauvan perässä mönkien. Hän on erityisen kiinnostunut halkopinosta.

Vihreä pastasalaattiSyömme lounaaksi eilisen linssikeiton jämät ja vihreää pastasalaattia. Se sopii sormiruokailijallekin mainiosti (ilman juustoa ja siemeniä). Kuivatun parsakaalin sijasta mukana on yksi tuore parsakaali.

Ulkona on raikas, kirpeä syyssää ja upea auringonpaiste. Käymme muutaman tunnin kävelyllä. Järvien välissä oleva Kyynäränharju on kaunis. On melkein tyyntä. Vauva nukahtaa rinkan keinuntaan kulkiessamme hobbittimetsän läpi Savilahden nuotiopaikalle. Tänne voisi tulla kesällä melontaretkelle ja kalaan.

Tultuamme takaisin mökillle valmistelen iltaruuan valmiiksi kun vielä on päivänvaloa. Auringonlaskun värjätessä maiseman romanttiseksi keittelen tummaa suklaavanukasta ja laitan foliokalan maustumaan.

Vauva on häkissä, eli matkasängyssä, jossa hän ei viihdy. Hän haluaisi koko ajan kontata ympäriinsä. Hanskat kädessä hän saa konttaillakin. Lattia on kylmä ja hyvin likainen. Vauva keksii pian, kuinka vetää hanskat pois, vaikka niissä on ranteissa kiristysnarut. Villasukatkin tipahtavat jatkuvasti (laitettiin ne lopulta sukkahousujen alle). Vauva oppii avaamaan tuvan ja keittiöeteisen välissä olevan oven, vaikka sen edessä on kivi. Onneksi hän ei ole vielä keksinyt ulko-ovea. Kauhuskenaarioni on, että hän katoaa pimeään metsään.Kohta vauva karkaa

Koko perhe saunassa

Lämmitän saunaa. Hamuilen valokytkintä muutaman sekunnin, kunnes muistan, ettei sellaista ole. Saan nauttia saunasta hetken yksin. Sauna ei ole kovin lämmin vielä, mutta se ei haittaa. Sekoittelen sopivan lämpöiset vedet valmiiksi. Pian puolisoni liittyy seuraan vauvan kanssa. Vauva mahtuu juuri ja juuri istumaan laakeassa pesuvadissa. Hän taputtelee uteliaana vettä käsillään. Valaistuksena katosta roikkuva öljylamppu ja pari kynttilää. Upea tunnelma. Tulee mieleen tarinat entisaikojen elämästä. Koko perheen kanssa hämärässä saunassa istuessani koen jotenkin olevani osa jotain suurempaa jatkumoa.

Vien vauvan mökkiin ja hän nukahtaa samantien kolmansille päiväunille. Päivällä hän ei malttanut nukkua kuin aivan lyhyesti. Huomaan tottuneeni hämärään. Sammutan ledivalon, koska se on ikävän kylmä. Öljylampun valon väri on lämmin kuin kyttilöissä. Käyn maistelemassa jälkiruokaa. Ei olisi pitänyt, se on niin hyvää, että maistellessa katoaa neljännes. Onneksi tein neljän hengen annoksen kahdelle. Tumman suklaavanukkaan pinnalla on gojimarjoja ja intiaanisokeria.

Juhlaillallinen vaikka lisukkeet jäivät tekemättä

Paistamme kalan kamiinassa. Kala on peräisin kauppahallista, ei järvestä, mutta siitä huolimatta sanoinkuvaamattoman herkullista. Tarkoitus oli tehdä kalan seuraksi fenkorellia (fenkolia+kantarelleja) ja risottoa, mutta en jaksanut. Koko kala katosi nopeasti, mutta vauva ehti saada myös pienen palan. Juhlatunnelma. Puolisoni huomasi leijonanosan jälkiruuasta etukäteen syödyksi, mutta jakoi loput siitä huolimatta jalomielisesti kanssani.

Ulkona on päivällä noin plus 4 ja yöllä pakkasta. Maa on jäässä. Hylkään unelman telttayöstä. Se on vauvalle ehkä liian kylmä, koska hän ei pysy pussissaan eikä välttämättä peiton alla. Voisihan hän tietysti nukkua toppahaalarissakin. Harkitsen huomenna uudestaan.

Talvi saapuu hiljaisuudessa

Järvi on jäätynyt yön aikana. Sunnuntaina aurinko paistaa jälleen koko päivän ja järvi sulaa. Viime hetket ennen talvea. Ulkona on niin hiljaista. Jossain etäällä kuuluu maantien ääni, melkein jo luulin olevani lapissa.

Valkosuklaa panna cottaVauvan päiväunien aikana nautimme mökin terassilla auringossa kahvit ja valkosuklaa panna cottat (ei maltettu odottaa iltaaan asti). Poropasta

Teen sekä lounaan että illallisen valmiiksi – hämärässä on niin ikävä tehdä ruokaa, ja näin ilta rauhoittuu. Vauva saa herättyään lounaaksi juureksia ja linssikeiton loput – aikuisille on kylmäsavuporopastaa halloumilla – hurjan suolaista ja suussa sulavaa. Illalliseksi laitan kamiinan päälle muhimaan tattarijuurespataa, joka osoittautuu näissä oloissa tuoreista raaka-aineista valmistettuna aivan liian työlääksi. Yhtä kokkailua meidän retkeily.

Vauvan toiset päiväunet ajoittuvat täydellisesti siihen, kun sauna on lämmin. Nautimme puolisoni kanssa yhteisestä hetkestä ja kovista löylyistä. Vilvoittelen pihalla ja ihailen kirpakkaa tähtitaivasta. Syksyinen metsä on niin hiljainen. Jäiset lehdet kahisevat paljaiden jalkojen alla. Muu maailma unohtuu. Pimeässä on ihanaa.

Uneton yö

Kolmantena yönä vauva itkee moneen otteeseen. Heräilen jatkuvasti enkä saa nukuttua. Vauva nukkuu vieressäni koko yön. Huolestuttaa, mikä hänellä on, koska ei yleensä itkeskele näin paljon. Lopulta hän kuitenkin rauhoittuu, ja saan nukuttua joskus aamuyön loppupuolella. Illalla hän oli ollut normaali, hyväntuulinen itsensä. Maanantaina päivällä myös. Öinen itkeskely jää mysteeriksi.

Vauva metsäkävelylläEmme hoppuile lähtemisen kanssa. On jälleen aurinkoinen päivä. Käyn vauvan kanssa kävelyllä Kyynäränharjulla ja ihaillen järviä molemmin puolin. Järven pinta on kokonaan jäätynyt yön aikana. Lunta on metsässä siellä täällä laikkuina. Ensimmäiset valkoiset tänä syksynä. Talvi tuli meidän mökkeillessämme.

Siivoamme useamman tunnin. Aamuauringossa kiinnitän ensi kertaa huomiota siihen, miten pölyinen mökin ilma on. Tuhkahiukkasia leijailee ympäriinsä.

Irtiotto arjesta toi ylimääräistä aikaa

Kotona puramme kassit. Valot päälle, lämmintä vettä hanasta ja astiat tiskikoneeseen. Vauva innostuu vanhoista tutuista leluistaan kuin ne olisivat uusia, eikä kaipaa erityistä huomiota. Arki on hetken aikaa helpompaa kuin koskaan. Olemme niin tehokkaita, että illalla jää tunti ylimääräistä aikaa. En ole pitkään aikaan ollut näin rentoutunut. Milloin lähdemme uudestaan?

3 vastausta artikkeliin: Erämaamökkeilyä vauvan kanssa marraskuun lopussa

  1. Matti Ampio sanoo:

    Omat lapseni olivat kummatkin ihan pienenä mukana. Nyt pääsen pojan mukana tammikuussa itäkairaan, näin se menee

  2. minsku sanoo:

    meillä on lapset olleet mökillä vauvasta saakka mukana…ei sähköä, hella lämpiää puulla ja siinä ruuat aina tehty, ei juoksevaa vettä ja ulkohuusi…aina ovat viihtyneet ja keksineet luonnossa erillaisia leikkejä. Aikuisille tosin lasten ollessa pieniä oli himpun enemmän huolta…aina lämmintä vettä pesuja varten, tarpeeksi vaatetta, hyttyset kesällä, syvä ranta lähellä…mutta ihania hetkiä on vietetty.

    • minsku sanoo:

      …lisään vielä, keskellä metsää mökki eikä naapureita monen kilonmetrin säteellä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s